» NIMI	Riegnrie Utuilta	» LAUMA	Befalas
» LEMPINIMI	Utu	» ASEMA	laumalainen
» IKÄ	3-vuotias
» SUKUPUOLI	uros	» RYHMITTYMÄT	Lahko
» LAJI	kojootti, vuori/pohjoisenkojootti	» ASE	ei ole

 

 

Ryhdikäs ravi, viehkeänä heiluva häntä ja mysteerinen, mutta kohtelias katse. Tämän ulkokuoren kera näkee moni Utun ensikertaa, ja mikäpä loisikaan paremman ensivaikutelman. Tahdikas elemaailma ei olekaan lainkaan valetta, sillä uros on erinomaisen hyvätapainen etikettikojootti, joka ei anna omien arvojensa muovata käyttäytymistään. Kaikki tavat ovat hyvin tiukan kasvatuksen tulosta, joka on kertakaikkisesti juurtunut kojootin päähän. Itseään vanhempia ja korkea-arvoisempia koiraeläimiä Utu erityisesti kunnioittaa ja itseään nuoremmat ja alempiarvoiset ovat automaattiset velvoitettuja kunnioittamaan kojoottia itseään, vaikka ei uros näille töykeäkään ole, vaikka tunteekin olevansa jokseenkin ylempiarvoisempi.

Omassa heimossaan opitut tiedot ovat vuoristolaiselle tärkeämpiä kuin mikään. Uros kunnioittaa Maan Lakia, Valoja ja muita äärimmäisen tärkeitä seikkoja, jotka sen päähän on tahkottu aivan pienestä asti. Sille on suuri kunnia-asia toimia kuten sille on opetettu, eikä se henkisesti kestä tieltään poikkeamista, vaan sortuu epätoivoon ja itseinhoon jos joutuu vastoin oppejaan toimimaan. Näin ei kuitenkaan käy missään nimessä kovin helposti, sillä Utu on harvinaisen tarkka käytöksestään ja tekosistaan.
Muille koiraeläimille kojootti ei mielellään avaa tietojaan, mutta läheiset ystävät ja rakkaat voivat saada kuulla Maan Laista ja muista urokselle tärkeistä asioista. Jos tummaturkki olisi joskus saavan jälkikasvua, se tahtoisi jokaisen naperon ehdottomasti noudattavan itselleen opetettuja Lakeja ja muuta tietoutta, vaikka joutuisi itse pentujensa päähän kaiken nakuttamaan. Puolisoltaankin befalaslainen vaatii kunnioitusta Lakeja kohtaan, eikä usein siedä, jos rakkaansa käyttäytyy niitä vastaan.

Nyt kun rakkauteen päästiin, on sanottava, että Utu on varsin romanttinen herrasmies. Se kohtelee rakastaan kuin prinsessaa, jumalatarta, ja lupaa vaikka tähdet taivaalta tämän luottamuksen ja rakkauden eteen. Kojootti pitää kaikkia rakkaitansa kuin timantteja, joita kiillottaa ja suojelee henkeen ja vereen. Jos kuitenkin kävisi niin ikävästi, että joku vuoristolaisen läheisistä tämän pettäisi ja jättäisi, saisi petturi kojootin pitkän, anteeksiantamattoman vihan omakseen. Tummaturkki toimiikin hyvin armottomalla "kaikki tai ei mitään"-asenteella, eikä sille rakastuessaan missään nimessä riitä pelkkä ystävyys, vaan narttu saa kojootin rakkauden torjuessaan painella juurikin niin pitkälle, ettei tummaturkki enää joudu tätä kohtaamaan. Mikäli kojootti törmäilee vihaamiinsa yksilöihin, se käyttäytyy kuitenkin yhtä tahdikkaasti ja viattoman kohteliaasti heidän seurassaan, mutta taka-alalla koettaa tehdä (kuitenkin Lakia noudattaen, Vääryyteen lankeamatta) heidän elämästään hankalaa. Tässä asiassa Utu kieltämättä lipsuu jo Täydellisyyden tavoittelun rajamailla, mutta on ottanut itse päähänsä sellaisen asenteen, että silmä silmästä, korva korvasta. Jos joku häntä pettää, on heitäkin petettävä yhtä lailla. Mitä suurempi viha ja kipu rinnassa, sitä suurempi on kostonkin vahinko - ainakin Utun toivon mukaan.

Taistelemaan kojootti on varsin taitava sirojalkaisuudestaan huolimatta. Uros on ketterä, nopea ja viekas vastus, joka ei käytä väkivaltaa kuin itseään tai rakkaitaan puolustaakseen, tai ravinnon hankintaan. Nopeat, hämäävät iskut ovat befalaslaisen erityisalaa taistelussa, mutta loppujen lopuksi kojootti ei ole kovinkaan vahva hyökkääjä ilman minkäänlaista apuvälinettä. Sen tarvitsee vahingoittaa vastustajaansa useaan otteeseen ennen kuin iskuista on kivun lisäksi muutakin haittaa, vaikka toki ne saattavat pistää hölmömmät pyörälle päästään tai turhautuneisuuteen, kun nopeajalkainen kojo vaan sinkoilee ympäriinsä.
Teräaseiden käyttöönkin Utu on heimonsa parissa opetettu, vaikka sellaista kojootti ei mukaansa olekaan saanut. Jonkinlaisen teräaseen kanssa uros on kuitenkin paljon voimakkaampi ja vaarallisempi vastus, joka aiheuttaa vakavia, syviä haavoja oikein osuessaan. Harmikseen ei tummaturkki usein kuitenkaan saa moisia hienouksia hyppysiinsä kuin tikarit, puukot, miekat ja muut.
Suurta joukkoa vastaan kojootti ei pärjää, ja paljon itseään isommille voivat sen iskut tuntua ainakin alkuun varsin mitättömiltä, kun montakaan kunnollista osumaa ei tummaturkki ole onnistunut lyömään. Paras taktiikkansa on väsyyttää vastustaja pienin haavoituksin ja pysyä itse haavoittumattomana ja nopeana. Parasta Utun mielestä on, kun vastustaja päättää lopettaa hyökkäämisen ennen kuin jompi kumpi on kuolemaisillaan. Turha tappaminen vain siksi, että vastustaja uhkaa, on kojootin mielestä kovin ikävää nimittäin.

(34)

 

 

Utu syntyi sisaruksineen Vuoriston heimoon, Kalliovuorille, Pohjois-Amerikkaan. Pentujen isä, Ikiusva, ja äiti, Pilvisilmä, olivat varsin vanhanaikaisia ja hyvätapaisia kojootteja. Perhe oli varsin korkeassa asemassa heimossaan, vaikka kaikki periaatteessa olivatkin tasa-arvoisia. Heillä oli tiettyjä luottamusetuja ja heimon päiden suosio, eivätkä heitä "alempiarvoisemmatkaan" paheksuneet taikka vihanneet heitä, sillä Ikiusva ja Pilvisilmä olivat oikein hyvin luottamuksensa ansainneet kovilla uhrauksillaan heimoa suojellakseen taistellessaan. Pilvisilmän silmät olivat sokeutuneet taistelussa puumaa vastaan, ja Ikiusva taasen oli menettänyt molemmat korvansa. Vammoistaan huolimatta pariskunta piti virheettömän ilmiasunsa ja hyvät tapansa, ja siirsivät ne myös kurin ja kehujen kautta pennuilleen.
Jo hyvin pikkuisella iällä Utu oli varsin tahdikas ja rauhallinen nuori herra, toisinaan kovin pikkuvanhakin. Sisarukset kaikki kasvoivat "aikuisiksi" muita heimon pentuja varhaisemmin, ja nauttivat aina vain aikuisemmasta seurasta, vaikka tottakai kunnioittivat itseään vanhempiaan täysin sieluin. Pennuista pidettiinkin heimon keskuudessa, vaikka toiset pennut usein inttivätkin heidän olevan tylsiä ja liian vakavia (selkeästikään eivät olleet kunnollisia tapoja oppineet sen suhteen, miten toisista - varsinkin itseään yläarvoisemmista - kuului puhua).

Ennen aikaakaan nuoret kojootit lähetettiin Verinimiään etsimään, kun olivat Maan lain, muut arvot ja itsepuolustusta oppineet. Tuurikkaana yksilönä Utu löysi omansa varsin nopeasti, mitä pidettiin harvinaisen hyvänä merkkinä. Riegnrie Utuilta.
Nimensä kojootti löysi kuljettuaan Moraine-järven rannalla yöaikaan. Oli alkanut satamaan, ja tähdet, joita Utu oli järven pinnalta katsellut, olivat pirstoutuneet veden pinnalla, muodostaen uroksen mielestä selkeinä merkkeinä "Riegnrie", ja sillä hetkellä nuori tummaturkki tunsi kasvaneensa kokonaiseksi ja ansainneensa Verinimensä, Riegnrie.
Uroksen sisaruksillakaan ei kulunut nimiensä etsimiseen kovinkaan pitkä aika, ja kaikki palasivat heimonsa luo jatkamaan siistiä elämäänsä.

Pian Verinimen löytämisen jälkeen näki Utu unissaan näyn, Vaelluskutsun. Uni ei itsessään ollut kovinkaan merkittävä, eikä mitenkään selkokielinen muille kuin kojootille itselleen. Se oli heti herätessään täysin varma, että sen oli lähdettävä ja heti.
Nopeasti perheensä ja ystävänsä hyvästeltyään tummaturkki päättäväisenä jätti heimonsa ja lähti etsimään sitä, mitä Vaelluskutsussa kehotettiin. Jossain oli häntä varten jotain tärkeää, siitä kojootti oli varma, mutta ei täysin varma mitä hänen tuli etsiä. Sen uros kuitenkin tiesi, että tuntisi sen luissa ja ytimissään kuin löytäisi sen, joka oli määrä löytää.

Hyvin lyhyen matkaa kojotti ehti reissata ja matkata merenkin halki, kun päätyi Andriaanan saarelle ja liittyi Befalaksen laumaan.

(21)

 

 

Utu on kooltaan normaalin kojoottiuroksen korkuinen, 50cm korkea. Jalkansa ovat melkoisen siroa tekoa, mutta silti jäntevät ja kannattelevat kojoottia oikein mainiosti. Muuten hyvin tyypillinen kojootti rakenteeltaan. Sutta lyhyempi runko, isommat korvat ja pienempi kooltaan.

Väritykseltään uros on normaaleja kojootteja tummempi syntyheimoltaan perittynä. Värityksessä on jokseenkin sinertävän/lilahtavan harmaata/mustaa, ja sitten keltaruskeita merkkejä. Katsopas kuvaa!

Uroksella on arpia heimonsa perinteistä johtuen. Vasemmassa yläreidessä V:n muodostavat arvet, vasemmassa kintereessä arpi, molempien etujalkojen "etupuolella" kahdet pystysuuntaiset arvet ja oikean etutassun päällä yksi arpi. Lisäksi kojootilla on seitsemän lovea korvissaan, neljä oikeassa ja kolme vasemmassa.
Arvet kertovat sijainneillaan Utun ominaisuuksista sen heimon mukaan. Seitsemän lovea uroksen korvissa tarkoittavat, että se osaa ulkoa ja noudattaa Seitsemää lakia. Kintereen arpi tarkoittaa, että uros osaa metsästää sekä puolustaa itseään selvitäkseen hengissä. V-arpi reidessä tarkoittaa, että Utu osaa Valan ulkoa ja ymmärtää Kunniavelan merkityksen. Oikean etujalan yläosan arvet tarkoittavat, että uros tuntee rohdot ja myrkyt erikoisen hyvin. Vasemman etujalan arvet tarkoittavat, että Utu on saanut Vaelluskutsun, sekä ryhtynyt toteuttamaan saamaansa käskyä. Oikean etujalan alaosassa oleva arpi kertoo, että Utu tuntee luontoa ja sen kasveja tarpeeksi kyetäkseen varomaan myrkkyjä ja käyttämään parantavia rohtoja.
Utulla on vielä niskassaan arpi Verinimen löytämisestä, mutta se on ajan saatossa peittynyt karvojen alle.

(17)

 

 

» KUMPPANI	» PENNUT
» EI PIDÄ Hene Surusilmä Ropido Squid	» PITÄÄ Mirach

 

 

Kuta koulu kovempi, sitä oppi selkiämpi
mukana: Merri (narri)
Utu saapuu latoon kuta kuinkin hoidettujen haavojensa kanssa ja törmää kummalliseen lahkolaispentuun, joka alkaa inttämään, ettei uros ole lahkolainen, koska ei osaa lahkokieltä. Kojootti tietenkin hämmentyy väittämistä, sillä se on tuoreeltaan pakkoliitetty Lahkoon ja lopulta lähtee rääkyvän muksun alta pois ihmettelemään asiaa.

Tie joka johtaisi perille kesken
mukana: Sirka Aamunkajo (hitodama)
Purolla..

Arkipäiväisiä asioita meille
mukana: Ropido (KAPA) ja Squid (kawaii)
Iltapäivän viipyvässä hämärässä kojootti saapui laumansa kalliomuodostelmille, jossa se kohtasi kaksi uhkaavanoloista kulkijaa. Nämä paljastivat itsensä pian lahkolaisiksi ja pakottivat varsin lyhyen kamppailun jälkeen Utun maahan, satuttaen ja pelotellen tätä, painostaen urosta samalla tietenkin liittymään uskoonsa. Lopulta pelon valtaama kojootti joutuikin myöntymään, mihin se ei olisi halunnut, ja valan lausuttuaan pääsi vapaaksi lahkolaisten julmasta otteesta. Tyytyväisenä kaksikko lähti jättäen kojootin yksin järkytykseensä.

Aurinko on tehty palamaan
mukana: Mirach (Hades) ja Hene Surusilmä (Tintti)
Niityllä Utuilta tapasi kaksikon, pennun ja tämän tädin. Näiltä se kuuli asiaa Lahkosta ja pientä kinaakin meinasi tulla, vaikka Utu itse pitikin malttinsa hyvin. Jonkun ajan keskustelun jälkeen ensin paikalta häipyi Hene ja sitten Utu itsekin sai tarpeekseen.

 

 

pelaaja: Tahmis
pelaajan email: homosex_1998@hotmail.com
roolipeli: Andriaana