» NIMI	Huchtat Peuskons	» LAUMA	Edera
» LEMPINIMI	Peuko	» ASEMA	vartiokaartin jäsen
» IKÄ	3-vuotias
» SUKUPUOLI	uros	» RYHMITTYMÄT	Lahko
» LAJI	susi, siperiansusi	» ASE	haulikko

 

 

Peuko on hyisistä synnyinolosuhteistaan huolimatta hyvin lämmin ja mukava tuttavuus, jos paria sivuseikkaa ei oteta huomioon. Jos uroksen tapaa jossain vaikkapa tuoreen saaliin kanssa, hän on mielissään saadessaan jakaa sen tulokkaan kanssa - ellei kyseessä ole Herralle tarkoitettu uhri. Peukohan on hyvin perinteikäs ja intohimoinen lahkolainen, vaikka ei tavoiltaan yhtä julma ja kieroutunut kuin monet muut uskonkumppaninsa. Hän ei ole sitä sorttia, joka pakkosyöttää kaikille uskoaan ja kohtelee kaltoin niitä, jotka eivät Herraa allekirjoita. Puolikuulaiset toki nostattavat Peukonkin niskakarvat pystyyn, onhan heillä kuitenkin varsin epämiellyttävät tavoitteet Lahkon hävittämisen ja muun kanssa. Sitä susi ei millään muotoa hyväksy.

Vaikka kultaturkki onkin hyvin mukava ja kiltti luonnoltaan, vaivaa sitä patologinen valehtelu. Uros ei varsinaisesti tarkoita valehdella, mutta on aina valehtelemassa päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Peuko mielellään ottaa oikoteitä ja valehtelee tämän tästä saadakseen haluamansa, eikä suuremmin mieti mitä siitä koituu, jos joku päivä jää jatkuvasta palturiudestaan kiinni. Toisinaan sutta harmittaa millainen valehtelija tämä on, mutta ei mahda tavalleen/sairaudelleen mitään, vaan valehtelee valehtelemistaan. Toisinaan Peuko uskoo omia valheitaankin, jolloin valehtelu ei tunnu niin pahalta. Hän ikäänkuin näkee muistissaan asioita, joita ei oikeastaan ole tehnyt vaan valehtelee ne sekä itselleen, että toisille. Tämä ei toki tee kovin hyvää uroksen psyykelle, ja toisinaan kultaturkki onkin hieman allapäin lähestulkoon syyttä. Tällöin pahan olon pohjana on vain jatkuva valehtelu ja sillä oman itsensäkin turmeleminen.

Valehtelusta viis, osaa uros tuntea oikeita ja rehellisiäkin tunteita erittäin laajastikin oikeastaan. Susi on nimittäin polyamorista sorttia, joka tarkoittanee sitä, että Peuko on kykenevä rakastamaan useampaa sielua yhtäaikaa. Se ei kykene päättämään ja pysymään vain yhden kumppanin kanssa, vaan haluaa seurustella ja olla kaikkien rakkaittensa rakastama. Peuko tuntee suurta vääryyttä jos se pistetään valitsemaan rakkaittensa väliltä, ja on silloin mieluummin ilman ketään kuin rakastaa vain yhtä.
Sukupuoli ei rajoita Peukon rakkautta, vaan se kykenee rakastamaan sekä uroksia että naaraita.
Yleensä Peuko pyrkii salaamaan suhteensa toisiin, jotta kykenisi pitämään välinsä lämpöisinä moniin yhtäaikaa. Uros kun ei halua menettää yhtäkään rakastaan ja valehtelu käy häneltä oikein luonnostaan.
Pennut eivät ole sudelle mikään ongelma useammammankaan kumppanin kanssa. Uros on oikein hyvää isätyyppiä ja osallistuu mielellään jälkikasvunsa kasvattamiseen. Heikommatkin penikat saavat suden suosion ja rakkauden osakseen, eikä Peuko muutenkaan pane jälkeläisiään minkäänlaiseen arvoasteikkoon parhaimmasta huonoimpaan, vaan rakastaa kaikkia yhtä paljon ja pitää kaikista huolta halusivatpa tai ei.

Suuttumuksen ja tappeluntarpeen sattuessa on uros oikein oiva sotamies. Kultaturkki on hyvin lihaksikas massaltaan ja kantaa aina mukanaan painavaa haulikkoa, jota käyttää taidokkaasti nuijana. Oikein osuessaan voi painava ase rusauttaa luun tai useammankin poikki. Mahdollisuus näihin oikeisiin osumiin on todella suuri, sillä Peuko on oppinut käsittelemään lyömäasettaan erinomaisesti vuosien mittaan.
Ilman asettaankaan ei Peuko ole voimaton, vaikka ehkä kömpelömpi. Sen raskas runko jyrää kyllä komeasti pienemmät elikot alleen, mutta ketterien ja nopeiden yksilöiden kanssa ei uros niin helposti tanssikaan.
Kipua uros ei kestä kovin hyvin, vaan hetken shokin jälkeen yleensä raivostuu vain enemmän kun jokin pääsee sen paksun turkin ja nahan läpi sitä satuttamaan. Tällainen ei ole kovinkaan yleistä, sillä uros välttelee toisten päästämistä nahalleen. Mikään hyvä häviäjäkään kun ei Peuko ole, se yleensä tekee parhaansa vain saadakseen toisen nopeasti nirhattua alta pois, jotta toinen ei ehdi keksiä mitään päästäkseen kultaturkin niskan päälle.

Uros on äärimmäisen uskollinen laumalleen ja uskonnolleen. Hän taistelee molempien nimeen henkeen ja vereen, eikä anna kenenkään käydä kumpaakaan vastaan. Vaikka yleensä susi on mitä ystävällisin, eihän siedä Ederaa tai Lahkoa vastustavia yksilöitä vaan käy äkäilemään niskakarvat taivaissa mitä nopeiten. Varsinkin, jos vastustaja sattuu olemaan Ederan alueella, saattaa meno käydä äkkiä hyvinkin väkivaltaiseksi. Toisten laumojen alueitta Peuko taas näkee parhaakseen lähteä itse loitommaksi, sillä eihän tällä ole oikeastaan oikeutta aukoa afuelilaiselle, että painuu hiiteen Afuelin mailta.

Painavasta aseestaan johtuen ei susi mielellään taivalla pitkiä matkoja. Haulikon hylkääminenkään ei tule kysymykseen. Jokuhan voisi vaikka varastaa tuon tärkeän nuija-aseen! Varsinkin uiminen ja hyppiminen aseen kanssa tuottavat Peukolle päänvaivaa, sillä ne ovat pidemmän päälle todella raskaita suorituksia. Vaikka uros onkin tottunut haulikkoaan kanniskelemaan, ei se kovin mielellään rasita itseään kulkemalla Andriaanan päästä päähän lyhyessä ajassa haulikkonsa kanssa. Mieluiten Peuko hengailee kartanon läheisyydessä ja siirtelee itseään vain tarpeen tullen, turhia tutkimusretkiä tekemättä.

(44)

 

 

Kuten suurin osa Maan tundrasusista, syntyi Peukokin Siperian rannikolla. Onneksi sentään kesäaikaan, jolloin pentu selviytyi sisaruksineen ja perheineen talveen saakka oikein erinomaisesti. Talvella olosuhteet kävivät kuitenkin kovin nihkeiksi ja hyisiksi. Kaikilla oli hermot kireinä, nälkä ja kylmä kokoajan, joten Peuko perheineen päätti lähteä tutkimaan Venäjän eteläisempiä alueita.
Muutama päivää vaellettuaan lauma asettui olemaan siedettävämmille seuduille. Ruokaakin riitti jokaiselle suulle ja meno alkoi olla iloisempaa. Täällä pennut kasvoivat seuraavaan syksyyn ja saavuttivat jo melkeinpä suurimmat mittansa.

Peuko lähti tapansa mukaan sisarustensa kanssa metsälle. Alueella riitti kanalintuja ahnaammillekin susille ja tundraperhe oli tottunut niitä metsästämään. Tällä kertaa oli kuitenkin virhe lähteä lintumetsälle. Kanalintujen metsästyskausi oli alkanut ja sisarukset tottakai sattuivat juurikin ampuma-alueelle. Pahaa-aavistamatta ne metsästivät, kunnes vieras ääni, laukaus, säpsäytti ne erilleen. Peuko sai osuman oikeaan korvaansa ja kipua sietämättömänä lähti oitis lahtaamaan haavoittajaansa.
Haulikkoa kantavan ihmisen löydettyään uros hyökkäsi epäilemättä ja tappoi miehen siihen paikkaan, vieden tuon aseen kuin voitonmerkkinä mukanaan. Sisarusten ei käynyt kuinkaan ja kaikki kerääntyivät pesän luokse kertomaan tapahtumasta.

Haulikkoa ei susi tietenkään osannut oikeaoppisesti käyttää, mutta innokkaasti uros opetteli murjomaan sillä asioita ja toisia eläimiä, saaden huomata miten oiva nuija se olikaan. Perheensä oli myös melko ylpeä Peukon aseenkäyttötaidoista, kuten myös Peuko itsekin. Uros oli niinkin ylpeä, että päätti olevansa tarpeeksi kykenevä oman laumansa perustamiseen. Se hyvästeli perheensä ja lähti haulikkoa mukanaan raahaten vaihtamaan maisemaa.

Aikuisen mittoihin kasvanut kultaturkki päätyi vielä eteläisempiin metsiin ja kohtasi heimonkaltaisen susien ja koirasusien joukkion, jotka tutustuttivat sen Herraan ja uskontoonsa. Tämä idea Herrasta nappasi Peukolla heti, ja sudesta tulikin mitä intohimoisin uskonjäsen, joka rukoili ja uhrasi Herran nimeen päivittäin. Heimon parissa Peuko oppi myös lahkokielen, jota siitä lähtien puhui oikein sujuvasti ja oli unohtaa muut kielet, kunnes lähti heimon luota jatkamaan tavoitettaan laumanperustamisesta.

Rannikko tuli kummallisesti vastaan. Joko susi oli kävellyt omituisen ripeästi Venäjän halki, tai mutkitellut tiensä takaisin Siperiaan, sillä ei ollut suuremmin merkitystä. Ranta oli kivikkoinen ja liukas, mutta yhden pitkän laiturin päässä kellui suurehko alus. Uteliaisuuttaan päätti susi kivuta tämän ihmiseltä löyhkäävän laivan syvyyksiin.
Erilaisten seikkojen ja solvausten kautta susi päätyi Andriaanan saarelle.

(27)

 

 

Peuko on kookas, kaksi metriä pitkä ja 75cm korkea. Sen paksu turkki ja lihaksikkaan massakas rakenne saa sen näyttämään vielä suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Turkki on pitkähköä, jopa jaloissa ja tassuissa kovin paksua ja lämmittävää. Häntä vaikuttaa pidemmältä ja paksummalta kuin normaalin suden sen suurien karvojen takia.

Väritykseltään uros on kullanhohtoinen. Kasvoissa, kaulassa/niskassa ja selässä on selvästi valkoiset karvoitukset, mutta muuten väritys vaihtelee kultaisen tummiin ja vaaleisiin sävyihin (kts. kuva). Hännän- ja korvien päät tummenevat mustiksi. Silmät uroksella on kauniin keltaiset. Kirsu ja anturat ovat mustat, sekä kuonon/leukojenpää on harmaa. Silmien sisänurkistä lähtevät harmaat viirut, "silmäpussiviivat".

Kaulassaan uroksella on suurehko sininen huivintapainen kangas merkkinä suden vartiokaartilaisuudesta.

(10)

 

 

Susi kantaa aina mukanaan painavaa haulikkoa. Haulikko on suunniteltu lintujen ampumiseen, mutta uros käyttää sitä lyömäaseena, sillä tällaisten tuliaseiden oikeaoppinen käyttäminen on koiraeläimille ilman muuta mahdottomuus.
Haulikon runko on vahvaa puuta ja metallia. Se on rakennettu kestämään, eikä hajoakaan ihan tuosta vaan. Ase painaa nelisen kiloa.
Peuko yleensä pitää kiinni haulikon piippuosasta ja tähtää puisen osan kärjen kohteisiinsa. Lyönnit ovat raskaita ja oikein osuessaan voivat saada aikaan suurta kipua ja murtumia. Päähän osuessaan voi lyönti hyvin mahdollisesti tappaakin.

 

 

» KUMPPANIT Faera	» PENNUT
» EI PIDÄ Yön Sumu Kiymetli Yöntytär Reiketsukan Heishi Remy Senjiro Nadal	» PITÄÄ Saslak Faera Ciar Serafi Bang-Bang

 

 

Katkon sinulta nyörit kesken
mukana: Reiketsukan Heishi (Tintti)
Kartanon pihalla..

Kielletty hedelmä maistuu makeimmalle kesken
mukana: Senjiro (Sparrow), Nadal (geggo)
Metsässä..

Vartijan vapaailta kesken
mukana: Bang-Bang (Swildy)
Hiekkarannalla..

Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
mukana: Serafi (hitodama)
Ciarin myönnettyä Peukolle vapaapäivän, jäi uros raukeana köllimään kartanon sohville. Juopuneen suden löysi alfan tytär, Serafi, joka hieman epäuskossa kuunteli vartiokaartilaisen lomapäiväväitteet ja päätti ryhtyä leikittelemään tämän kanssa. Peuko lähti täysillä mukaan nartun eroottiseen prinsessa ja palvelija -leikkiin, päätyen hakemaan kaksikolle lisää juotavaa Serafin lähtiessä odottelemaan yhteen kartanon makuuhuoneista. Palatessaan pullojen kanssa susi löysi "prinsessansa" ruusun terälehdin koristellulta pediltä, mutta Peukon huomaamatta oli nartulle käynyt pieni viiltohaaveri ruusujensa kanssa säädettyään. Hetken vartiokaartilainen sai nauttia Serafin seurasta, kunnes toinen valehdellen karkasi venäläiseltä, joka jäi vielä odottelemaan nartun paluuta vain tajutakseen, ettei toinen ollut tulossa enää jatkamaan leikkiä.

Jos ei susi niin ei mikään
mukana: Ciar (Tintti)
Vartiovuoroaan väsyneenä lopetteleva Peuko oli päätynyt kartanon kuistille lepäilemään. Yöllisessä vartiossa avustanut Ciar sattui heräiltyään paikalle ja urokset rupattelivat keskenään mm. lauma- ja sukuasioita. Tämän päätteeksi Ciar pyysi Peukolta vinkkiä narttujen suhteen, tarjoten samalla vapaapäivää ja viinihuikkaa kellarin puolella. Peuko tottakai myöntyi tarjoukseen ja urokset kittasivat viiniä kellarissa samalla kun Ciar kyseli ja Peuko vastaili narttuja koskevista asioista. Kovin kauaa ei lystiä riittänyt, kun Ciar kavahti Peukon homojuttuja ja päätti lähteä jatkamaan päiväänsä.

Vartiopartion iltavuoro
mukana: Faera (Mezzi), Remy (Fenris Wolf)
Faera päätti kuljeskella Peukon mukana tämän hoitaessa vartiokaartilaisentehtäviään ja näin he päätyivät kylälle, jossa kaksikko törmäsi valkoiseen koiraan, Remyyn. Koira ei kuulunut Ederaan, joten Peuko tietenkin ryhtyi hätistelemään tunkeilijaa, joka oli viattoman tietämätön siitä, missä rajat ja muut menivät. Hetken Remy taisteli vastaan, kunnes sai Peukon haulikosta päähänsä ja päätti perääntyä. Tunkeilijan hätistettyään Peuko ja Faera kävivät erään talon suojiin lepertelemään.

Ei Herra laiskoja elätä
mukana: Faera (Mezzi)
Ederan metsässä Peuko hankki Faera seuranaan Herralle uhrilahjan, uhrasi tämän ja palasi nartun luo. Faera kuitenkin tarjoutui metsästämään kaksikolle purtavaa. Kaksi kanalintua napattuaan narttu palasi takaisin, ja kaksikko aterioi. Tämän jälkeen Faera päätti liittyä Peukon seuraan uroksen jatkaessa rajavartiointihommiaan.

Lupaus hyvä, anto parempi
mukana: Faera (Mezzi)
Peuko ja Faera jatkoivat aiemmin tutustuttuaan matkansa kartanolle, jossa liittivät Faeran Ederaan (samalla Peuko liitettiin vartiokaartiin) ja jatkoivat siitä pihalle rupattelemaan. Puhuivat jälkikasvusta, tulevaisuudesta ja sen sellaisesta. Myös Peukon lahkolaisuus kävi ennen pitkää ilmi, ja tämän tien uros muistikin päivän uhrausmenojen olevan tekemättä, joten Faera mukanaan se siirtyi takaisin Ederan metsään hankkimaan sapuskaa.

Mitä silmät ei nää
mukana: Faera (Mezzi)
Ederan metsässä Peuko sai yllättäen seuraa laumattomasta susineidistä nimeltään Faera. Kaksikko jakoi tulevan vartiokaartilaisen saalistaman peuran ja rupattelivat sen jälkeen menneisyydestään ja tulevaisuudestaan, saaden huomata olevansa varsin mukavia tuttavia kumpainenkin. Peuko ehdotteli nartulle paljonkin Ederaan liittymistä, saaden melkoisen helposti Faeran lauman puolelle ja yhdessä he lähtivät liittämään neitoa laumaan.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa
mukana: vartiokaartilaisia
Kylässä, vartiokaartin kokouksessa Peuko kuunteli ja otti kantaa vartiokaartin asioihin, mutta ei suuremmin yhtynyt vakoilusuunnitelmiin. Uros myös selvitti Reiketsukan Heishille asiansa tuon oppilaasta, joka oli käyttäytynyt huonosti suden läsnäollessa.

Lapin lapset
mukana: Saslak (Kaamoksensusi)
Sateen aikana Ederan metsässä Peuko törmäsi Saslak-nimiseen narttuun, jonka kanssa nukkui yön yli ja metsästi pari jänistä aamulla ruuaksi. Saipahan Peuko neidiltä pienoisen pusunkin kiitokseksi hyvästä seurasta ennen kuin Saslak hipsi paikalta.

Me kasvoimme kuntohon sankarityön
mukana: Yön Sumu (hitodama), Kiymetli Yöntytär (Kirsikkasilmä)
Ederan metsässä Peuko oli juuri päässyt aterioituaan levolle, kun muuan koirasusi saapui paikalle aterioimaan sen haaskalle. Tämä ei olisi ollut sudelle minkäänlainen ongelma niin kauan kuin tuo maskikasvoinen uros ei olisi ryhtynyt ärhentelemään varsin lajirasistiseen sävyyn kultaturkille. Tunnelma kiristyikin varsin riitaisaksi, ja olisi varmasti tulistunut ilmiliekkeihin, ellei Yön Sumun pentu olisi sattunut paikalle. Hetken jälkeen Yön Sumu raivostui tyttäreensä ja lähti paikalta, kuten teki Peukokin voitokkaana.

 

 

pelaaja: Tahmis
pelaajan email: homosex_1998@hotmail.com
roolipeli: Andriaana