» NIMI	Leocadia	» LAUMA	Carmis
» LEMPINIMI	Lea	» ASEMA	laumalainen
» IKÄ	2-vuotias
» SUKUPUOLI	narttu	» RYHMITTYMÄT	ei kuulu
» LAJI	koira, espanjanvinttikoira	» ASE	ei ole

 

 

Kovan menneisyyden kärsinyt narttu on määrätietoinen ja äärimmäisen päättäväinen. Tavoitteet, itsepäisyys ja kestävyys pitävät laihanluiskean koiran pirstaleista elämää kasassa vahvamielisen galgon pinnistellessä hetki hetkeltä oman psyykensä puolesta. Koskaan ei ole liian helppoa, mutta luovuttajan piirteitä ei Lean luisevan kuoren alta löydä yhtäkään.

Galgo on tottunut kamppailemaan ja ylisuorittamaan parhaansa mukaan elääkseen. Aina kilpailunsa ei ole rehtiä, vaan narttu tyytyy myös likaisiin keinoihin selvitäkseen. Sodassa kun on kaikki sallittua. Omien ystäviensäkin luottamuksen Lea kykenee tarvittaessa pettämään säilyäkseen itse ehjänä, eikä tällaisen tempun tekeminen olisi laisinkaan ensimmäinen. Kylmäsydäminen ei galgo kuitenkaan ole, vaan potee huonoa omaatuntoa tekosiensa perään, mutta selviytymisvaistonsa ajamana tahtoo vain pärjätä, asettaen sen kaiken muun edelle.
Aivan helposti ei narttu onneksi kuitenkaan ajaudu ystäviään pettämään, ellei sitten ole aivan pakko. Päättäväisenä se taistelee myös rinta rinnan oikeaa asiaa puolustaakseen aina viimeiseen tippaan asti, jolloin toimii miten parhaaksi näkee. Itsepäinen galgo on kuitenkin tottunut saamaan vahvan tahtonsa läpi, eikä alennu helposti tyytymään huonompaan osaan kuin mitä omasta mielestään ansaitsisi, joten taistelutilanteissakin se on harvinaisempi nähdä luovuttamassa.

Kaiken itsepäisyyden ja selviytymisentarpeen usuttamana on koirasta kehkeytynyt melkoinen ylisuorittaja. Vaikka galgo onkin äärimmäisen kestäväksi jalostettu ja työllä piiskattu, kykenee se kuluttamaan itsensä loppuun vaatiessaan itseltään ja toisinaan ympäristöltäänkin liikaa. Näinä heikkoina hetkinä Lea ei loista normaaliin voittoisaan tapaansa, ja saattaa hyvinkin ontua rasittuneita jäseniään jokusen aikaa surkeana. Ylisuorituksen aiheuttama rasitus häiritsee vinttikoiran mieltäkin, sillä tottakai se haluaisi olla jatkuvasti menossa ja tekemässä, mutta vilhova kipu raajoissa käskee yleensä muuten niin reippaan koiran rauhoittumaan ja paranemaan vammoistaan.

Lea ei olekaan mikään kovin hyvä tyttö kohtaamaan kipua ja siksi onkin äärimmäisen sukkela ja varovainen taistelutilanteissa. Se pyrkii suoriutumaan tekemisistään oikein, jotta välttyisi kivun tuottamalta rankaisulta, kuten sille menneisyydessään on kantapään kautta opetettu. Tee yksikin vääri liike niin sattuu ja kovaa. Koiralle ovat nämä muistutukset juurtuneet päähän vahvemmin kuin mikään. Se pelkääkin kipua ja tuntee kivun lisäksi myös suurta häpeää ja epäonnistumista iskun saadessaan, vaikka kyseessä olisi pelkkä vahingollinen liukastuminen teräville kiville, eikä hutiliike taistelussa.

Jo mantereella koira kuuli puhuttavan Lahkosta ja koki sen inhottavaksi, mutta Andriaanalle tullessaan vinttikoira sai viimeisen pisaran epämukavaan asennoitumiseensa. Samalla lahkonvastainen sai ensimmäisen saastan murhattua tieltään, eikä ole sietänyt ainuttakaan lahkolaista silmissään siitä eteenpäinkään. Erityisesti omapäistä galgoa raivostuttaa Lahkon ruttomainen leviäminen. Se, kuinka toisia pakotetaan uskoon, joka on koiran omasta mielestä silkkaa potaskaa. Myös Lahkosta positiivisesti kiinnostuneet saavat Lealta ympäri korvien, sillä yhtäkään mukavaa mielipidettä ei koira halua moisesta saastajoukosta kuulla.
Puolikuun toimintaa narttu kunnioittaa mitä suurimmalla intohimolla, ja on aina antamassa noille hienoille lahkolaisten lahtaajien aatelisille tietä ja tilaa. Kunnioitus on toki kuitenkin aivan terveissä mittapuissa. Puolikuulaisten varpaidenvälejä ei galgo ryhdy lipomaan, vaikka kuinka näiden tekemisistä pitäisi.

Viimeisellä omistajallaan, joka hoiti Lean kuntoon ja asensi äänihuulet, oppi koira jos jonkinlaisia asioita teknologiasta ja biologiasta - erityisesti koirien kaulanseudun. Galgo tietääkin ja osaakin yhtä ja toista epämääräistä, joista ei välttämättä ihan Andriaanan arkielämässä ole hyötyä. Yksi on kuitenkin noussut oikein vahvana esille.
Lea osaa osua kaulan alueella oikein vaurioittaakseen vastustajiensa äänielimiä. Jopa mykkyyttä kykenee vinttikoira aiheuttamaan, mikäli käsittelyn saanut vain selviytyy verenvuodosta. Muitakin pikkujuttuja, mitkä eivät tavan taistelijoille tulisi välttämättä mieleen, koira osaa hienosti suorittaa. Sen erikoisuudeksi onkin muodostunut vaurioittaa vastustajiaan pysyvillä vammoilla - muillakin kuin rumilla arvilla.

(34)

 

 

Lea on syntyi "galgotehtaalle", Espanjaan. Siellä sille ei annettu nimeä, eikä se koskaan pentuna kohdannut isäänsä, eikä äiti koskaan puhunut pennuilleen mitään - koska ei siihen kyennyt. Osa pimeissä oloissa kasvaneista pennuista kuoli sairauksiin ja nälkään, jättäen Lean ja pari muuta selviytyneiksi kasvamaan aikuisiksi.
Tarpeeksi kasvettuaan narttu sai paremman kuvan siitä, millaisessa paikassa oikein oli. Liikaa ääntä aiheuttaessaan koiran äänihuulet silvottiin kivuliaasti, jonka jälkeen se ei enää kyennyt puhumaan.
Ensimmäistä kertaa se otettiin itseään vanhempien galgojen mukana ensikertaa ulos kirkkaaseen aurinkoon, joka häikäisi ja särki Lean silmiä, mutta kivuliain iskuin se pakotettiin eteenpäin. Toiset koirat olivat jo kankean tietoisia siitä, mitä niiden tuli tehdä. Omistajiensa kanssa joukko lähti jäljittämään jäniksiä, ja kun jänis löytyi, päästettiin kaksi koirista irti. Kuin kuolemasta ja elämästä taistellen koirat pinkoivat pitkäkorvaisen perään, mutta selkeästi sairas ja heikko koira ei jaksanut kovinkaan pitkälle kompastelematta. Sillä hetkellä kun se pysähtyi, sitä ammuttiin. Lea hätkähti, ja sairas galgo koetti jatkaa jäniksen perässä, mutta toinen oli jo erinomaisesti sen kintereillä. Nopeasti terve galgo saikin paniikissa huutavan jäniksen kiinni ja tappoi sen, ja sillä hetkellä myös sairas galgo ammuttiin kuoliaaksi, koska se oli ollut selvästi liian heikko jäniksien perässä juoksemista jatkaakseen. "Voittanut" galgo toi jäniksen omistajilleen ja poimittuaan saaliin talteen lähdettiin etsimään uutta.

Lea joutui pitkän aikaa osallistumaan itsekin jänisten metsästämiseen, asettaen kestävyytensä aivan äärimmilleen voittaakseen tai tullakseen vähintään kiperästi kakkoseksi. Nuorempana sitä jouduttiin hakkaamaan ja piiskaamaan raipalla kun se ei ymmärtänyt mitä siltä vaadittiin, mutta johan kipu koiran opetti.
Hyvät geenit omaavana joutui Lea synnyttämään pennutkin jänismiesten omistuksessa ollessaan, omalle isälleen vieläpä. Eivätpä nuo omistajat kuitenkaan tarkkaa kirjaa pitäneet siitä, kuka oli kenenkin pentu, eivätkä varmaan olisi sisäsiittoisuudesta välittäneet, vaikka olisivatkin sellaista tietäneet harrastavansa.

Pentujen päästyä Lean hoivista ja osan kuoltua jatkoi tuore äiti metsästyshommiaan, kunnes sen takajalkoihin alkoi yllättäen särkemään, mikä haittasi galgon suoritusta huomattavasti. Kerta kerralta se jäi enemmän jälkeen toisista, kun sen jalkoihin särki jokaisen juoksukerran myötä vain enemmän ja enemmän. Lopulta narttu ei kyennyt kävelemään kunnossa, eikä tahtonut kannatella laisinkaan painoa takajaloillaan. Hakaten ja piiskaten se pakotettiin yrittämään, mutta huonoin tuloksin. Toinen omistajista repi nartun mukaansa ja köytti Lean kaulastaan puuhun nääntymään nälkään ja janoon jonkun matkan päässä olevaan metsään.

Kun Lea tunsi olevansa jo lopussa ja valmis luopumaan elämästään, saapui paikalle joukko ihmisiä. Ripeästi he päästivät kuolemanväsyneen nartun irti köydestä ja kantoivat koiran autoon, jossa sen tilaa koitettiin parantaa samalla kun auto ajettiin paikalliseen koiratarhaan.
Koiratarhassa Lea saatiin elvytettyä parantumaan päin, ja sen annettiin levätä kunnolla. Espanjassa galgojen huonosta ollaan hyvin tietoisia, joten ryhmä oli tarkoituksellisesti lähtenyt etsimään ja auttamaan Lean kaltaisia hylättyjä "huonoja" metsästyskoiria.

Lean elvyttyä se laitettiin adoptoitavaksi, kuten kaikki muutkin koiratarhan koirat. Mahdollisuudet tulla adoptoiduksi olivat kuitenkin pienet, mutta jollain ihmeellä muuan biologi ihastui kaltoinkohdeltuun Leaan ensisilmäyksellä ja päätti ottaa koiran huostaansa, vaikka huonoja kokenut vinttikoira olikin miestä kohtaan todella epäluuloinen.

Uudessa kodissaan mies antoi nartun tutustua uuteen kotiinsa rauhassa ja totutella uusiin rutiineihin omaan tahtiinsa. Samalla biologi alkoi suunnittelemaan Lealle ns. tekoäänihuulia, joilla toisi koiran äänen takaisin, hieman mekaanisena tosin. Lean kehitettyä luottamustaan mieheen, asensi mies valmiiksi saaneet tuotoksensa Lean kurkkuun vaikeahkolla operaatiolla, joka jätti arpensa nartun kurkkuun. Leikkaus onnistui kuitenkin erinomaisella ja varsin pian Lea oppi taas käyttämään ääntään.

Onnellisena galgo eleli miehen luona, kunnes omaa itsepäisyyttään eräällä lenkillä päätti yksinkertaisesti karata lemmikkikoiran elämältään. Olihan kuitenkin jokaisen koiran unelma elää villinä ja vapaana! Nopeajalkaista narttua ei saatukaan kiinni, ja takajalkansa terveinä se pinkoi pitkälle pois Espanjan rajojen yli.
Maita kierrellessään vinttikoira kuuli puhuttavan Lahkosta. Lahko tuli heti vastenmielisenä kuvana Lean mieleen, eikä se oikein osannut ajatella siitä positiivisesti, vaikka ei koskaan oikeaa lahkolaista mantereella kohdannutkaan. Huhu koiraeläinten saaresta, Andriaanasta, myös tulvi joistain lähteistä vinttikoiran korviin.

Erilaisten selkkausten kautta Lea sitten päätyi kuin päätyikin itse tälle huhutulle Andriaanan saarelle. Ei niinkään uimalla, mutta tyyntä merta ja lauttoja hyväksikäyttäen.

(yli 9000)

 

 

Suomessa tunnettua galgoa luisevampi ja piskuisemmannäköinen, mutta silti espanjanvinttikoiraksi tunnistettava. Säkää nartulla on ~65cm, joka sekin täsmää standardeihin. Pitkät jalat kannattelevat koiraa hyvin ja ovat todella kestävät ja nopeat juoksemiseen. Häntä on pitkä ja ohut, pitkulainen. Korvat Lealla on usein taaksetaivutettuina lurppina, mutta oikeastaan ne ovat puolipystyt - perusvinttiskorvat.

Väritykseltään Lea on varsin ruma brindle. Pohjana on keltainen/beige, jonka päällä siis harmaita/tummanruskeita/mustia raitoja, jotka tosin ovat läjääntyneet tämän galgon päälle rumiksi länteiksi enemminkin kuin viivoiksi.
Valkoisia merkkejä nartulta löytyy kuonosta, otsasta, kaulasta rintaan ja niskan vasemmalta puolelta leveää sydäntä muistuttava kuvio. Myös koiran haaraväli/alavatsa on vaaleanharmaa/valkoinen.
Lean silmät ovat vaaleanruskeat (kuva hämää!).

Niskan/kurkun ympärillä Lealla on metallinen "kaulapanta", jonka kunnollinen omistajansa asensi suojaamaan äänihuulten leikkauksen jälkeiseksi ajaksi. Se itseasiassa piti myöhemmin poistattaa, mutta koira ehti karkaamaan omistajaltaan ennen toimeenpanoa. Panta kuitenkin suojaa tehokkaasti nartun kurkkua mm. kuristamiselta.

(13)

 

 

» KUMPPANI Dianthus	» PENNUT
» EI PIDÄ Anatre Cida	» PITÄÄ Dianthus Prishel

 

 

Mennään vaan, aivan kaksistaan kesken
mukana: Dianthus (Mezzi)
Ruohoniityllä...

Harhakuvia
mukana: Prishel (Mayelia)
Ruohoniityltä Lea siirtyi vesiputoukselle, sillä kyllästyi odottelemaan Dianthusta. Vesiputouksella narttu huomasi oranssiturkkisen uroksen, joka esittäytyi Prisheliksi. Leocadia kuuli Prishelin surkean tarinan ja valisti itse Prisheliä Lahkosta ja muista saaren asioista ennen matkansa jatkamista.

Astuthan valoon
mukana: Cida (falaise)
Leocadia odotti Carmiksen ruohoniityllä jälleennäkemistään Dianthuksen kanssa, kunnes paikalle sattui Cida-niminen salukinarttu. Kovin kauaa ei kaksikko ehtinyt "tehdä tuttavuutta", kun Lean lahkoviha ja Cidan lahkolaisuus tulivat ilmi. Taistelu oli lyhyt ja päättyi Cidan kuolemaan.

Säteet uuden aamun
mukana: Dianthus (Mezzi)
Carmiksen rannalla Leocadia törmäsi Dianthukseen, puolikuulaisurokseen. Tämän kanssa Lea kävi keskustelua liittyen Lahkoon ja Puolikuuhun, sekä muita asioita samalla hieman sivuten. Jonkin aikaa kaksikon juteltua paikalle kuitenkin ilmestyi epäonnekas lahkolainen, joka kävi hyökkäykseen kaksikkoa kohden. Taistelu kuitenkin päättyi lahkolaisen kuolemaan Dian ja Lean tehtyä loistavaa yhteistyötä tuon kukistamiseksi. Lahkolaisen listittyään kaksikko päätti jatkossakin kulkea parina.

Sukujansa suuret naivat
mukana: Anatre (Lara)
Nuotiopaikalle käyskenneltyään Leocadia tapasi Anatre-nimisen suden, joka osoittautui varsin epämukavaksi olennoksi. Epäluottamus susia kohtaan koki syntynsä koiran sisällä tämän kohtaamisen ansiosta ja pientä tappeluakin oli kehittymässä, mutta uros koki parhaakseen liueta vieraalta alueelta ennemmin, jättäen Lean omaan rauhaansa.

 

 

pelaaja: Tahmis
pelaajan email: homosex_1998@hotmail.com
roolipeli: Andriaana